Russell Malone: Love Looks Good On You. High
Note 2015.
Russell Malone (s. 1963) on niin vanha sielu, että hänen
nostalgiansakin on nostalgista.
Love Looks Good On You nojaa
kauttaaltaan kitaristin haikeaan, keskitempoja suosivaan herramiesjazziin.
Tyylin kiteytys on levyn kolmas raita. Thad Jonesin sävellys, joka on omistettu
Count Basielle. Siis vanhaa swingia soitettuna 50-luvun modernin jazzin
tyyliin.
Levyn
oheistekstissä Malone korostaa projektin rentoutta. Kvartetissa, jossa ei ole
saksofonia eikä trumpettia, kitaristin ei tarvitse kilpailla jatkuvasti
instrumentistaan ääntä puhaltavia vipeltäjiä vastaan. Sen sijaan hän voi
vaihtaa ajatuksia nuottinsa yhtä harkiten valitsevan pianisti Rick Germansonin
kanssa.
Nimestään
huolimatta kyse ei ole romanttisesta kutujatsista. Siihen Malonen ote on asteen
liian viileä ja toisinaan ironinen. Levyn paras kuuntelukumppani voisikin olla
lasi savuista viskiä aromilasissa.
Aaron Goldberg: The Now. Sunnyside 2015.
Aaron Goldberg voi kuulostaa jazz-pianistien nykyiseen valtavirtaan
istuvalta romantikolta, joka löytää sydänsurun ja lamaannuttavan haikeuden myös
nopeaan tempoon tarkoitetuista standardeista.
Tarkemmin
kuunnellen tämä Harvardin yliopistosta valmistunut älykkö valikoi nuottinsa
erityisellä hartaudella siksi, että näkisi sointukuviot tarkemmin.
Lainakappaleiden
tulkinnoissa Goldbergin trion luomat uudet variaatiot ovat kuin dissektioita.
Entäpä jos tuosta pudottaisi pois yhden tahdin? Omat sävellykset kuulostavat
vieläkin älyllisemmiltä. Tarttuva melodia ottaa yllättäen sivuaskeleen, ikään
kuin solisti alkaisi tutkia koskettimien antamia graafisia mahdollisuuksia,
jossa musiikki on vain näin muodostetun tilan synesteettinen vaikutus.
The
Now on levy joka avautuu välittömästi, mutta vain raolleen. Lukuisat salaisuutensa se pitää monen kuuntelukerran ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti