”Ideaalinen puhetilanne on hieman abstrakti ilmaisu joukolle yleisiä ja väistämättömiä kommunikaation edellytyksiä, jotka jokaisen puhe- ja toimintakykyisen subjektin on täytettävä aina kun hän haluaa vakavissaan osallistua argumentaatioon”.
-- Jürgen Habermas: Järki ja kommunikaatio. Tekstejä 1981 – 1989. Gaudeamus, 1987
En suinkaan kuvittele, että ristiriidat ratkeavat, kunhan
kaikki saavat riittävästi oikeaa tietoa. Ja olen tietoinen siitä, että
vajavainen tieto – vaikka itsessään kuinka paikkansa pitävää – voi aiheuttaa
suurempia väärinkäsityksiä ja enemmän vahinkoa kuin virheellinen tai
yksinkertaisesti sepitteellinen tieto. Silti hämmästelen taas sitä, miten vaikeasti
ratkaistava oikean ja väärän tiedon ongelma syrjäytyy tiedotusvälineiden
roolista käydyssä keskustelussa, ja miten se korvataan etukäteen ratkaistulla
hyvän ja pahan tiedon näkökulmalla.
Seuraava
puheenvuoro on vasemmistoliittolaisen Veronikan FB-sivulta. Koska päivitys oli
merkitty julkiseksi, päätin, että sitä voi kommentoida myös blogissa netiketin
rikkoutumatta. Uutinen, jota Veronika kommentoi löytyy tästä. Ja tässä
Veronika.
Hesarilta taas
varsinainen rimanalitus Gaza-uutisoinnissa. Jutussa on haastateltu neutraalina
asiantuntijana Israelin kansallisen strategian tutkimuskeskuksen
INSS:n Yiftah Shapironia. [--] Ymmärrän, että tämä konflikti on erittäin
monimutkainen ja latautunut, mutta eikö toimittajien työhön kuulu konfliktin
kontekstualisointi ja valtasuhteiden aukipurkaminen. Siis esimerkiksi sen
kirjoittaminen, että Palestiinan miehitys noin ylipäätään on laiton ja räikeä
vääryys, jonka kv-yhteisö on tuominnut ja että Israel syyllistyy jatkuvasti
räikeisiin ihmisoikeusloukkauksiin? Miksi on jälleen niin, että analyyttisempaa
ja kriittisempää journalismia saa hakea muualta kuin Hesarista tai
suomenkielisestä mediasta ylipäätään? Skarpatkaa
Toimittajamaailmassa tiedetään entuudestaan, että aina
Lähi-idän kriisiytyessä kaikkiin lehtiin tulee x määrä lukijakirjeitä, joissa
lehden väitetään pitävän Israelin puolta ja x määrä lukijakirjeitä, joissa
lehden väitetään pitävän palestiinalaisten puolta. Molemmista julkaistaan
yleisönosastossa yksi.
Tutkijamaailmassa tiedetään entuudestaan,
että mediayleisön enemmistö kokee oman näkökulmansa olevan aina julkisuudessa
alakynnessä.
Minä tiedän entuudestaan, ettei Veronika
ole ainoa, jonka kannattaisi tarkistaa sanakirjasta mitä ”analyyttinen” ja ”kriittinen”
tarkoittavat. Ne eivät tarkoita ”samaa mieltä kuin minä” eivätkä ”samaa mieltä
kuin sinä”. Eivätkä ne myöskään tarkoita, että toimittaja on samaa mieltä kuin
henkilö, jonka mielipide tulee antaa myös – ehkä ja ennen kaikkea - sitä
vastustavien tietoon.
Ja tiedoksi kaikille, jotka ovat
peukuttaneet Veronikaa lukematta hänen harhaanjohtavasti kommentoimaansa
juttua: skarpatkaa.
Yiftah Shapir
nimetään jutussa ”Israelin kansallisen strategian tutkimuskeskuksen
INSS:n asiantuntijaksi", joten kriittisen lehden lukijan ei tarvitse
paljastaa, että Yiftah Shapir on Israelin kansallisen strategian tutkimuskeskuksen
INSS:n asiantuntija. On melkoinen rimanalitus väittää, että häntä olisi
haastateltu ”neutraalina asiantuntijana”. Ja vaikka kirjoittaja on vasta
kymmenen vuotta lehdille kirjoittanut Jyväskylän nuori maisteri, hän kyllä osaa
lisätä juttuun, että ”Täsmäiskuiksi tarkoitetut hyökkäykset ovat olleet
tuhoisia. Koteja ja siviilirakennuksia on pommitettu maan tasalle,
ja Israelin ilmaiskuissa on kuollut ainakin 60 siviiliä, uutistoimisto
Reuters kertoo.” [--] ”Ihmisoikeusjärjestö Amnesty on tuominnut jyrkästi
kaikki siviiliväestöön kohdistuvat iskut.”
Lisäksi jutun kirjoittaja tietää,
ettei lehden lukijoille tarvitse tarjota moraalista tulkintaa kunkin uutisen
kontekstin kuuluvasta oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Osa lukijoista
tekee omat johtopäätöksensä täydentämällä yhytä juttua sitä edeltäneillä ja
sitä seuraavilla näkökulmilla ja faktoilla. Ja osalla lukijoista on valmiit
asenteet ja automaattiset vastareaktiot, joita on turha yrittää horjuttaa.
”Laittomasta” ja ”räikeistä
vääryyksistä” puheen ollen. Tässä hieman Hesarista tänään puuttunutta ”kontekstualisointia”
ja ”valtasuhteiden aukipurkamista”. En ota kantaa siihen, onko Amnesty International
neutraali asiantuntija, mutta korostan, että koska en ole sen enempää
vasemmiston kuin kristillisdemokraattienkaan jäsen, voin aivan mainiosti
osoittaa sormella palestiinalaisia parittomina päivinä ja israelilaisia
parillisina. Ja tänään on pariton päivä: http://www.amnesty.org/.../palestinian-authority/report-2013
P. S.
Hetki sitten keskustelu jatkui samalla FB-seinällä. Tässä Veronika yrittää olla
asiallinen ja käyttää tällä kertaa sanaa ”representoida”:
Konfliktin
tasapuolistaminen on minusta ongelma, kun kyseessä ei ole kaksi tasavertaista
osapuolta, ja tätä pyrin statuksessani peräänkuuluttamaan. Kritiikki ja
analyyttisyys eivät tarkoita minulle sitä, että jutun pitäisi tukea kantojani
(niin naiivi en sentään ole), vaan sitä, että juttu huomioi konfliktin
valtasuhteet ja historiallisen kontekstin ja pyrkii huomioimaan monet eri
näkökulmat. Jutussa esiintyvä asiantuntija esim. esittää, että Hamas sijoittaa
ammuksensa siviilirakennuksiin ja sairaaloihin. Tämä väite on ristiriidassa
kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen (esim. AI ja HRW) tekemien tutkimuksen
kanssa. Mutta kommenttisi seuraava väite on kyllä mielenkiintoinen: ”Lisäksi
jutun kirjoittaja tietää, ettei lehden lukijoille tarvitse tarjota moraalista
tulkintaa kunkin uutisen kontekstiin kuuluvasta oikeasta ja väärästä, hyvästä
ja pahasta. Se on somen tehtävä.” Se, että peräänkuuluttaa kontekstualisointia
ja huolellisempaa journalismia ei tarkoita, että peräänkuuluttaisi jotakin
tiettyä moraalista kantaa. En myöskään ajattele journalismia jonain puhtaana
saarekkeena, joka kuvaisi todellisuutta sellaisenaan kuin se on, vaikka
toimittajat näin usein ajattelevat. Vaan se representoi maailmaa aina omien
tulkintojensa kautta. Tulkinta ilmenee siinä, mitä ja miten kerrotaan ja mitä
jätetään kertomatta.
Tässä minua jo vähän kyllästyttää samojen asioiden
toistaminen saivartelijoille, joten sorrun sarkasmiin:
Tarkoitatko kontekstoinnilla sitä, että uskot tietäväsi
sanomalehdistä lukemiasi asioita, joita muut sanomalehtien lukijat eivät tiedä?
Vai sitä, että Hesarin juttu ei herättänyt samoja moraalisia tunteita kuin
sanan "räikeä" toistaminen kahdesti perättäisissä lauseissa? Voin
helposti kuvitella, että Hesarin jutussa on puutteita, mutta en vieläkään
ymmärrä minkä puutteen sinä uskot ja kerrot siitä löytäneesi. En myöskään
tiedä, kuuluuko palestiinalaishallinnon "jatkuva syyllistyminen räikeisiin
ihmisoikeusloukkauksiin" Lähi-idän kriisin "kontekstiin" vai
"valtasuhteiden aukipurkamiseen"? En nyt yritä olla sarkastinen, enkä
myöskään yritä somemaisesti olla eri mieltä erimielisyden vuoksi. Yritän vain
sanoa, ettei sanojen "kriittinen" ja "analyyttinen" käyttö automaattisesti
tee mediakritiikistä analyyttistä, Ja lopuksi tiedoksi kaikille Veronikan
peukuttajille, jotka ottavat kantaa maailman murhenäytelmiin ilman että
viitsivät edes googlata "Human Righs Watch". Skarpatkaa. Veronikan
kyseenalaistama väite ei ole ristiriidassa HRW:n raportin kanssa. Raportti
vahvistaa väitteen: http://unispal.un.org/.../0/D7E5DD676BDCF47C8525760B004A4870
Ja tässä sitten Veronikan tulkinnalle vastakkainen kommentti, jonka mukaan Hesarin uutisointi Israelin pommituskampanjasta Gazassa seuraa arabimedian linjaa: http://juhanihoo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/171785-7-nakokohtaa-israelin-operaatioon-gazassa?fb_action_ids=10152253245607986&fb_action_types=og.likes
VastaaPoista