Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?

Suomen perustuslaki, 2 luku Perusoikeudet, 6 § Yhdenvertaisuus. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Hyvä lakivaliokunta ja perustuslakivaliokunta, mikä tässä nyt on niin vaikeaa? Perusoikeudet, kuten yhdenvertaisuus, on kirjoitettu takaamaan yksilön perusoikeudet. Se painottaa, ettei kyseisiä oikeuksia tule tarkastella luokittelemalla yksilöitä jonkin henkilöön liittyvän syyn perusteella. Siksi hetero- ja homoseksuaalien juridisen aseman vertailu ja vastakkain asettelu moraalin, perinteen tai uskonnon nojalla, ei ole ainoastaan turhaa ja turhauttavaa. Se on perustuslain hengen vastaista. Kysymys nyt kerta kaikkiaan ei ole homojen ja heteroiden yhdenvertaisuudesta, vaan Matin ja Maijan, Tiina tai Peran yhdenvertaisista perusoikeuksista. Piste.

En tiedä, onko nykyinen avioliittolaki ainoa lainkohta, joka huonon lainsäädännön seurauksena on ristiriidassa perustuslain kanssa, tai onko se mahdollisesti ristiriitaisista lainkohdista merkittävin. Historiasta kuitenkin tiedän, että yksilöllisyyden nimissä itseään markkinoiva oikeisto on aina viimeiseen turhaan eleeseen asti vastustanut yksilön itsemääräämisoikeutta ja henkilöön liittyvistä syistä (varallisuus, uskonto, poliittinen vakaumus, sukupuoli, sulkupuolinen suuntautuminen) riippumattomia perusoikeuksia. Alkaen yleisestä äänioikeudesta. Näin on myös nyt. Näin toimiessaan kokoomuksen, keskustan, kristillisten ja perussuomalaisten kansanedustajat ovat esittäneet useita, yleensä sekavia perusteluja sille, miten he ovat äänestyspäätöksissään seuranneet oikeutta ja totuutta. Vielä on kuulematta, miten he katsovat seuranneensa kansanedustajan kolmatta velvollisuutta, perustuslain noudattamista.

22 § Perusoikeuksien turvaaminen. Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. 29 § Kansanedustajan riippumattomuus. Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

Elmore Leonardin 10 sääntöä kirjailijoille

“Wonderful things can happen", Vincent said, “when you plant seeds of distrust in a garden of assholes”.
-- Elmore Leonard, Glitz (1985)

Elmore Leonardin 10 sääntöä kirjailijoille:

1. Never open a book with weather.
2. Avoid prologues.
3. Never use a verb other than "said" to carry dialogue.
4. Never use an adverb to modify the verb "said”…he admonished gravely.
5. Keep your exclamation points under control. You are allowed no more than two or three per 100,000 words of prose.
6. Never use the words "suddenly" or "all hell broke loose."
7. Use regional dialect, patois, sparingly.
8. Avoid detailed descriptions of characters.
9. Don't go into great detail describing places and things.
10. Try to leave out the part that readers tend to skip.

My most important rule is one that sums up the 10. If it sounds like writing, I rewrite it.

Keskeneräinen sanakirja: Kaikkitietävä kertoja

Kaikkitietävä kertoja

Sofi Oksanen.

Otan kantaa talouteen ja demokratian olemukseen

Ajatuspaja Liberan toimitusjohtaja Elina Lepomäki (kok) on diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri, joten hän on varmasti hyvä monissa asioissa, esimerkiksi laskennossa. Yhtä hyvä hän ei ole hyvien vertausten keksimisessä. Kuten ei nähtävästi moni muukaan yhteiskunnallinen keskustelija.

Äskettäin AKT:n edustaja vertasi saarretun venäläisaluksen merimiehiä ”orjatyövoimaan”, mistä Lepomäki pahoitti blogissa mielensä.

Kuulostaa tosiaan ”propagandalta” (Lepomäki), mutta olisiko siinä silti jotain olennaiseen osuvaa? Orjataloudesta poikkeava tasa-arvo työntekijän ja työnantajan välillä ei varmaankaan edellytä, että molemmilla on avoauto, huvipursi, rantahuvila, Rolex ja laiha vaimo. Anteeksi puoliso. Mutta jokin minimi voitaisiin silti asettaa.

Orjuuteen rinnastettavaa voisi olla esimerkiksi se, että työntekijän palkka riittää juuri ruokaan ja yhteisasuntoon kolmen muun perheen kanssa, mutta vasta työnantajan tulot mahdollistavat koulutuksen, terveydenhoidon ja harrastukset.

Voin helposti kuvitella, että venäläisaluksen maksamissa palkoissa voisi olla jokin tämän kaltainen vinoutuma.

Lepomäen omista vertauksista mainittakoon Suomen hallitus ja Kiinan hallitus. Pari vuotta vanhan haastattelun mukaan Kiina on tässä vertailussa esimerkillinen, koska Suomen hallituksessa oli vain yksi talousalan tutkinnon suorittanut (Erkki Tuomioja), mutta Kiinassa ”kaikki jäsenet ovat joko diplomi-insinöörejä tai juristeja”.

Vertaus on johdonmukainen henkilöltä, jonka mukaan demokratia ei ”puutteidensa” vuoksi voi olla ”perimmäinen päämäärä”, ja joka ei aktiivisen kirjoittajauransa aikana ole löytänyt markkinoista muuta puutetta kuin sääntelyn. Siksi demokratian pitää olla ”alisteinen markkinoille”. Johdonmukaisuudestaan huolimatta on vaikea nähdä, että vertaus osoittaisi tai selittäisi niitä eroja, jotka suomalaisen ja kiinalaisen yhteiskunnan välillä ovat olennaisia.

Siis propagandaa eli ei, mutta tällä kertaa retoriikkapisteet menevät ATK:lle. Samalla tuomaristo toteaa, että tulevaisuudessa mm. työväenliikettä, päivähoitoa, ansiosidonnaista työttömyysturvaa, veroprogressiota ja finanssivalvontaa lopetettavaksi toivovaa Elina Lepomäkeä kielletään loukkaantumasta, jos joku vielä kutsuu häntä tai Liberaa ”äärioikestolaiseksi”.

P.S.

”Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n keskiviikon yllätyslakko tulee kuin tilauksesta niille, jotka kaipaavat kovempia rangaistuksia laittomista lakoista.” HS 12.6.2014.

”Käytettävissä olevan tiedon mukaan AKT:n lakko oli laillinen, mutta laittomat lakot jne.” EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies, Yle Uutiset 12.6.2014.

Hesarilla ei sitten ollut käytettävissä tietoa? Käyttämättömissä olevien tietojen mukaan lakon kustannukset ovat ”valtavat” (EK:n Ilpo Kokkila), ”miljoonia” (EK:n Tiina Haapasalo), ”ehkä kymmenen miljoona” (Haapasalo). Tarkkoja laskelmia ei siis ole eikä tule, mutta menetysten maksajiksi on julkisuudessa arveltu ”tunnollista suomalaista työntekijää” (Kokkila). Tämä tarkoittaisi, ettei ainakaan EK:n asiantuntijoilla ja Hesarin pääkirjoitustoimituksella ole syytä huoleen.

Duunari teki kesäkuun toisella viikolla tyhmyyksiä. Laivojen saarrot, mikäli niihin on aihetta, kuuluvat vallitsevan sopimus- ja oikeuskäytännön mukaan Merimies Unionille. AKT:n roolina voi olla niiden tukeminen. Lisäksi kohuttu lakkopäätös tehtiin puutteellisiin tietoihin perustuvan väärän johtopäätöksen nojalla.

Perusteeksi mainittu luottamusmiehen ”uhkailu” laivanvarustajan taholta oli aika rutiinimaista juristeriaa, jossa riitatilanteessa korvauksia luvataan hakea virka- tai luottamushenkilöilta henkilökohtaisesti. Sellaisen toteutuminen vaatisi monta oikeusporrasta ja tuottamuksellisuuden arviota, eikä käytännössä johda mihinkään.

Muta miksi sitten duunarin tyhmyyksien pitää johtaa porvarin valehteluun?

Ihan vain kysymällä Hesari olisi saanut selville, että EK:n sepite miljoonavahingoista perustui skenaarioon, jossa lakon pysäyttämät tavarat eivät menisi koskaan perille, vaikka lähtivät jo seuraavana päivänä, ja johon vielä lisättiin ”arvio” lakon Suomelle aiheuttaman ”imagohaitan” kerrannaisvaikutuksista.

Mitähän ne nyt mahtaisivat yhden päivän työnseisauksesta olla eurooppalaisilla markkinoilla, jossa samaan aikaan mm. Norjassa ja Ranskassa tavaraa ovat seisottaneet viikkojen mittaiset satama- ja rautatielakot?

Kepu – Suomi sanakirja

Kepu – Suomi sanakirja. Puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä piti täällä Turussa puheen. Mitä tarkoittaa:

” Julkista sektoria ei voi enää paisuttaa.” Ei sitä, että julkista taloutta olisi paisutettu uusilla palveluilla tai etuuksilla, vaan sitä, että lakisääteisten julkisten palveluiden osuus suhteessa budjettiin muuttuu aina suuntaan tai toiseen kun verokertymä taloustilanteen seurauksena supistuu tai kasvaa.

”Elämme yhä pidempään ja entistä terveempänä, joten on luontevaa, että myös työskentelemme pidempään.” Ei sitä, että sukupolven vaihdokseen ryhtyvälle maanviljelijälle aikaisintaan 56-vuotiaana räätälöidystä siirtymäeläkkeestä luovuttaisiin.

”Suomesta voidaan rakentaa kokeileva yhteiskunta jarruyhteiskunnan sijaan.” Todennäköisesti ei tarkoita mitään. 

”Jos ja kun esteenä on yritysten rahoitus, Keskusta on valmis käyttämään muutoksen aikaansaamiseen valtion omaisuutta.” Jos yrityksen voitto on tehty leikkaamalla ja supistamalla, ja näin syntynyt investointivara on jo jaettu osinkoina, ja mikäli yrityksille ei myöskään kelpaa historiallisen halpa lainaraha, valtio voi myydä tuottoisinta omaisuuttaan

[Keskustan kasvurahaston] pesämuna voidaan kerätä myymällä valtion ei-strategista omistusta, kuten TeliaSoneraa tai Sampoa.” Valtion tuottoisimman omaisuuden myynti ja jako yksityiseksi yritysvarallisuudeksi voidaan erillisen rahaston kautta toteuttaa siten, ettei seuraavan pääministerin tarvitsee suoraan myöntää kasvattaneensa valtion budjettia uusilla tukimuodoilla.

”Tämä on uutta valtion teollistamispolitiikkaa – tämä on sitä Alkion perään kuuluttamaa edistyksen lipun kantamista.” Nyt on väärä hetki kolumnisti Laitisen taas muistuttaa miten Santeri Alkio muun taantumuksensa ohessa kannatti punavankien myymistä orjatyövoimaksi Saksa kalkkikaivoksiin.

”Pellervon taloustutkimus PTT julkaisi viime viikolla perintö- ja lahjaveroa koskevan raportin, jonka mukaan perintö- ja lahjavero voitaisiin poistaa ja korvata luovutusvoittoverolla.” Tavallisen perheen normiperinnön, kuten pesänjakamiseksi heti myyntiin menevän kaupunkikolmion verotusta voidaan tuntuvasti kiristää, jos samalla suvun haltuun jäävän osakeomaisuuden ja maatila- tai muun yritysomaisuuden verorasite nollataan.

”Jos muutosta ei voida tehdä ilman verotulojen menetystä, muita keinoja yritysten sukupolvenvaihdosten vauhdittamiseksi on tehtävä viipymättä.” Sama se, mitä tehdään, kunhan jatketaan linjalla, jossa yhteisiin menoihin tarvittavat verot peritään mieluusti kokonaan eli järjen vastaisesti palkansaajan muutoinkin huvennutta ostovoimaa rasittavilla tulo- ja kulutusveroilla, eikä kasvaviin ja keskittyviin pääomiin kohdistuvilla omaisuusveroilla.

”[Johannes] Virolainen lähti tekemään keskustalaisen arvomaailman mukaista kaikille yhtäläistä ja maksutonta peruskoulua... Keskustan ajama peruskoulu on ollut yksi Suomen menestystarinan kivijaloista.”  Koululaitoksen kunnallistamista peruskouluksi toteuttaneet kouluhallituksen pääjohtajat Reino Oittinen ja Erkki Aho olivat puoluekannaltaan demareita. Maalaisliiton Johannes Virolainen sattui olemaan opetusministerinä, kun ensimmäinen ja porvaripainostuksen johdosta tulokseton kouluohjelmakomitea perustettiin 1950-luvulla. Uuden komitean toteutunut esitys annettiin 1967, Oittisen ollessa opetusministerinä.

”Suomen tilanne vaatii ratkaisukseen todella suurta muutosta.” Suomi tarvitsee keskustalaisen pääministerin.

”Nato-keskustelu vaatii faktoja. Plussia ja miinuksia on punnittava tasapuolisesti. Keskustelussa ei myöskään saa leimata nykyistä asetelmaa parhaana vaihtoehtona pitäviä taantumuksellisiksi voimiksi.” Kaikki tietää, että keskustan kielteinen Nato-kanta on tulevaa porvarihallitusta silmällä pitäen rasite, joten turha sillä on koko ajan kiusata.

”Sopimuksia ennen vaaleja ei ole eikä tule. Jos joku niitä kyhäilee jossakin, heillä ei ole puoluejohdon valtakirjaa asiassa.” Poliittisen puheen keventävä huumoriosuus, jolle ei tosin saa nauraa

”Suomi tarvitsee keskustaa.” Ei saa nauraa vieläkään.

Puhelinmyyjistä. Ja paikannimistä.

Puhelinmyyjät. Omia ja varastettuja ajatuksia. Kiitos erityisesti Johanna Laaksolle, FB-ryhmästä ”Lapsi jäi pesuveden jalkoihin – uudistuvaa kielenkäyttöä.”

Päivän soittajista ensimmäinen tyttö ulkoluki myyntipuheen kuin aapiskukosta, seuraavalla oli sitten eri tyyli: ”Sitämävaan, että mikä toi sun sähköyhtiö mahtaa olla?”

Haastava ja ajatuksia herättävä avaus.

Monissa kielissä nominin tai substantiivin yhteydessä on pikkusana, josta selviää, onko nomini epämääräisessä vai määräisessä muodossa sekä lisäksi nominin mahdollinen suku. Nyt määräävä artikkeli näyttää kotiutuneen myös suomen kieleen, yleisimmin muodossa ”toi”. Kielentutkijoista etenkin Ritva Laury on jo argumentoinut sen puolesta, että ”se” voitaisiin nykypuhesuomessa katsoa artikkeliksi.  

Siihen verrattuna ”toi” ei ole vain määräisyyden ilmaisin vaan pseudo-anafora. Se viittaa ikään kuin johonkin, mistä muka on jo ollut puhe tai joka ikään kuin on vertauskuvallisesti läsnä.

”Sitämävaan” lienee hämäläisistä murteista muualle suomen kieleen kotiutunut, yleensä kysymykseen johtava kohteliaisuusmuoto (vrt. ”anteeksi, mutta”).

Korvaa myös lukuisissa muissa kielissä käytetyt alkutervehdykset. Puheenvuoroa aloittavaksi kohteliaisuussanaksi olisi vaihtoehtoisesti sopinut ”tota”, mutta myös ”elikkä” suuntaa puhetta puhekumppaniin ilman eksplisiittisissä alkutervehdyksissä ja kohteliaisuussanoissa olevaa vikaa: ne rikkovat suomalaisen kohteliaisuuden perusperiaatetta, joka on kasvojen suojeleminen, henkilöön viittaamisen välttäminen (”Tuliks tänne iso olut?”).

                      Tästä syystä suomalaisena kohteliaisuusstrategiana toimivat parhaiten oman epävarmuuden tai yleisen epämääräisyyden ilmaisimet.

Paikannimiä. Omia ajatuksia.

                       Tekstarissa tuli kesäterveisiä turkulaisten mökkeilijöiden suosimasta saaristokunnasta nimeltä ”Kustavi”. Kielioppi on pahasti ruosteessa, joten pitää kysyä: onko tämä passiivin eventiivin perfektin yksikön 3. persoona vai mikä?

Aikamme ajattelijoita: Vielä muutama oikeisto-meemi

Menneen viikon vittuiluvarmin uutinen, tietysti Nykypäivän verkkouutisista.

Kokoomuksen varapuheenjohtajaksi ehdolla oleva kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen kutsuu näitä aatteiksi. Onneksi ei ideoiksi tai ajatuksiksi.

”Poliitikot ovat paisuttaneet hyvinvointivaltiota aika kritiikittömästi. Ongelmiin on tarjottu ratkaisuksi sitä helpointa. Säädetään uusi laki, lisätään rahaa. Liian vähän on kyselty, mitä rahalla saadaan aikaan ja onko hyvinvointi kasvanut samassa suhteessa?”

Vaikuttaa siltä, ettei ainakaan Sanni ole kysynyt, ei ainakaan keneltäkään asiaan perehtyneeltä. Itseltäänkin hän lähinnä kysyy, ettäkö montako ”yksilön”-alkuista yhdyssanaa suomen kieleen mahtuu. 

Sanni jatkaa: ”Kun yhteiskunta ei rajoita, vaan luo edellytyksiä itsensä kehittämiselle, voi meistä tulla mitä vain – itsestään ja lähipiiristään vastuuta kantavia, kehitystä rakastavia suomalaisia, joille verojen maksaminen ei ole välittämisen jaloin muoto.” 

En tiedä, mitä tuo ”yhteiskunta rajoittaa ” –oikeistomeemi mahtaisi käytännössä pitää sisällään, mutta tiedän, miksi yhteiskunta on perustettu. No, siksi että itsestä ja lähimmäisistä välittäminen on normaali, jo Adam Smithin tunnistama ja tuomitsema inhimillisen itsekkyyden muoto. Se jättää liian monta kaiken välittämisen ulkopuolelle, jos emme vähän organisoidu ja muista soveltaa moraalista ymmärrystämme henkilökohtaista tunne-elämää, omaa tietoa ja yksilön resursseja laajemmin.

Lisäksi Sanni toivoisi enemmän ihmisistä itsestään lähtevää välittämistä:

”Kun katsot pientä, kävelemään opettelevaa nuhanenää, mitä mietit? Toivot ehkä, että hän saisi hyvän elämän, että hän kasvaisi vahvaksi, pärjäisi ja saisi tehdä niitä asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi. Välittämistä on myös se, miltä meistä tuntuu, kun näemme vanhempiemme vanhenevan. Toivomme heille parasta mahdollista vanhuutta, turvallisen ja täyden elämän, ihmisarvoista ja kunnioittavaa kohtelua ja arvokkaan, kauniin elämän ihan loppuun saakka.”

Tunnevälittämistä varten on tämä some. Ja iltajumalanpalvelus. Ja näköjään poliittiset aatepaperit. Ne ”lait” ja ”raha” ovat sitä varten, mistä emme itse rehellisesti sanoen jaksa aina välittää, mutta joka on oikein, mahdollisesti jopa oikeudenmukaista tai ainakin kokonaisuuden näkökulmasta järkevää.

Lopuksi kansanomainen arvoitus: Mistä tunnistaa patamustan porvarin?

No siitä, että ”hyvinvointiyhteiskunnalla” porvari tarkoittaa aina pelkästään sosiaalitointa, ei koskaan ilmaista koulutusta ja halpaa terveydenhoitoa. Tästä sitten syntyy vähän epäselviä otsikoita, kuten tämä ”valtio ei voi olla vastuussa ihmisten hyvinvoinnista”.

Otsikosta ei voi suoraan päätellä, ajetaanko tässä nyt vaikkapa neuvoloiden lopettamista, vai eläkerahastojen. Eikä se auta ymmärtämään, miksi kokoomus esimerkiksi pitää jotenkin moraalittomana ja vastutettavana, että hyvinvointiyhteiskunnassa valtio maksaa vieraille ihmisille kansalaisten omien lasten hoitamisesta (universaali päivähoito-oikeus), mutta sopivana ja toivottavana sitä, että valtio maksaa kansalaisille omien lasten hoitamisesta (kotihoidon tuki).

Kontekstista päätellen Sannilla lienee kuitenkin mielessä jokin sellainen yhteiskunnallisen tuen tai tukitoimen muoto, jota porvarillisuudesta kulissikuvan luonut kokoomus-poliitikko ei huomaa tarvinneensa tai ei voi myöntää käyttäneensä. Vähän itsekästä, eikä niin järkevääkään. Mutta en nyt sano lisää, ennen kuin kokoomuksen varapuheenjohtajaehdokas opettelee sanomaan, mitä hän tarkoittaa.