Puhelinmyyjät. Omia ja varastettuja ajatuksia. Kiitos erityisesti
Johanna Laaksolle, FB-ryhmästä ”Lapsi jäi pesuveden jalkoihin – uudistuvaa kielenkäyttöä.”
Päivän soittajista ensimmäinen tyttö ulkoluki myyntipuheen
kuin aapiskukosta, seuraavalla oli sitten eri tyyli: ”Sitämävaan, että mikä toi
sun sähköyhtiö mahtaa olla?”
Haastava ja ajatuksia herättävä
avaus.
Monissa kielissä nominin tai
substantiivin yhteydessä on pikkusana, josta selviää, onko nomini
epämääräisessä vai määräisessä muodossa sekä lisäksi nominin mahdollinen suku.
Nyt määräävä artikkeli näyttää kotiutuneen myös suomen kieleen, yleisimmin
muodossa ”toi”. Kielentutkijoista etenkin Ritva Laury on jo argumentoinut sen
puolesta, että ”se” voitaisiin nykypuhesuomessa katsoa artikkeliksi.
Siihen verrattuna ”toi” ei ole
vain määräisyyden ilmaisin vaan pseudo-anafora. Se viittaa ikään kuin johonkin,
mistä muka on jo ollut puhe tai joka ikään kuin on vertauskuvallisesti läsnä.
”Sitämävaan” lienee hämäläisistä
murteista muualle suomen kieleen kotiutunut, yleensä kysymykseen johtava
kohteliaisuusmuoto (vrt. ”anteeksi, mutta”).
Korvaa myös lukuisissa muissa
kielissä käytetyt alkutervehdykset. Puheenvuoroa aloittavaksi
kohteliaisuussanaksi olisi vaihtoehtoisesti sopinut ”tota”, mutta myös ”elikkä” suuntaa
puhetta puhekumppaniin ilman eksplisiittisissä alkutervehdyksissä ja
kohteliaisuussanoissa olevaa vikaa: ne rikkovat suomalaisen kohteliaisuuden
perusperiaatetta, joka on kasvojen suojeleminen, henkilöön viittaamisen
välttäminen (”Tuliks tänne iso olut?”).
Tästä syystä suomalaisena kohteliaisuusstrategiana toimivat
parhaiten oman epävarmuuden tai yleisen epämääräisyyden ilmaisimet.
Paikannimiä. Omia ajatuksia.
Tekstarissa tuli kesäterveisiä
turkulaisten mökkeilijöiden suosimasta saaristokunnasta nimeltä ”Kustavi”. Kielioppi on
pahasti ruosteessa, joten pitää kysyä: onko tämä passiivin eventiivin perfektin
yksikön 3. persoona vai mikä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti