Sunnuntain some-myrskyä voi tarkastella kuten Liberan Heikki
oikealta tekee twitterissä, tai sitten kysyä, että onko sarkasmikin liian
vakava tapa suhtautua elinkeinoelämän viime aikaisiin ulostuloihin?
Elisan henkilöstöpolitiikka on sunnuntaina EK:n äänellä
puhuneen toimitusjohtaja Veli-Matti Mattilan aikana kieltämättä ollut
aktiivista ja innovatiivista, kun ainoastaan työpaikkoja ei ole ulkoistettu
Intiaan vaan myös niitä irtisanomisia. Tästä ei voi kuitenkaan vielä päätellä,
että Mattila olisi tilinpäätöksen menoerien lisäksi lukenut myös kaikki
Elisaa suoraan tai välillisesti koskettavat TESsit. Eikä siitä varsinkaan voi
päätellä, että Suomea ns. kilpailijamaihin vertaava Mattila tietäisi, miten Ruotsissa
oikeasti sovitaan hitsarin työajoista tai Saksassa sosiaalityöntekijän
palkoista.
Elinkeinoelämälle työlainsäädäntöön kirjattu yleissitovuus
on kirous ja paikallinen sopiminen on hopealuoti, joka vapauttaisi
kansantalouden mm. liian suurista palkoista:
”On ajan kysymys, poistuvatko liittojen TES-sopimukset vai eivät. En osaa siihen vastata, mutta ainakin työehtosopimusten pitäisi olla niin joustavia, että niiden perusteella voidaan sopia työpaikoilla [--] Esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa tehdään valtavasti paikallista sopimista, eikä siellä ole tapahtunut niitä sinänsä ymmärrettävistä syistä esitettyjä uhkakuvia.”
Esimerkit ovat tuttuja, mutta miten hyvin Mattilan visioimat
muutokset kytkeytyvät työmarkkinapolitiikkaan ja työn hintaan meillä ja
tavanomaisissa verrokkimaissa? Eivät ainakaan niin suoraviivaisesti kuin
Mattilankin näyttäisi kuvittelevan.
Ruotsin koordinoidussa palkkamallissa palkanmuodostus on
periaatteessa hajautunut, mutta työehtosopimusten kattavuudessa Ruotsi on yhä
pohjoismaiden huipulla ja palkkahajonnassa pohjalla. Yksikään LO:n jäsenliiton
piirissä oleva työntekijä ei sovi palkoistaan paikallisesti ilman rajoituksia.
Ne jotka sopivat, ovat todennäköisimmin valtion toimihenkilöitä, kun taas
keskittyneintä palkanmuodostus on yksityisen sektorin duunarilla.
Yksityisen sektorin ruotsalaisilla duunareilla kehitys on myös viime vuodet kulkenut kohti keskitetympää sopimista (julkisen sektorin toimihenkilöillä päinvastoin). Tässä on ehkä yksityisen työnantajan kannalta järkeä, jos irlantilainen tutkimus vuodelta 2010 pitää kutinsa myös pohjoismaissa: verrattuna yksilötason sopimiseen keskitetty palkoista sopiminen pienentää sekä palkkakustannuksia että palkkahajontaa.
Kun vielä katsoo, miten pienipalkkaiset alat ovat Ruotsissa saaneet ihan kohtuullisia palkankorotuksia ja julkisen sektorin toimihenkilöt parempia, niin JUKOn tai PAMin luulisi olevan Ruotsin ratkaisuista jopa kiinnostuneempia kuin EK:n, jonka visioita ne eivät millään automaatilla toteuta.
Yksityisen sektorin ruotsalaisilla duunareilla kehitys on myös viime vuodet kulkenut kohti keskitetympää sopimista (julkisen sektorin toimihenkilöillä päinvastoin). Tässä on ehkä yksityisen työnantajan kannalta järkeä, jos irlantilainen tutkimus vuodelta 2010 pitää kutinsa myös pohjoismaissa: verrattuna yksilötason sopimiseen keskitetty palkoista sopiminen pienentää sekä palkkakustannuksia että palkkahajontaa.
Kun vielä katsoo, miten pienipalkkaiset alat ovat Ruotsissa saaneet ihan kohtuullisia palkankorotuksia ja julkisen sektorin toimihenkilöt parempia, niin JUKOn tai PAMin luulisi olevan Ruotsin ratkaisuista jopa kiinnostuneempia kuin EK:n, jonka visioita ne eivät millään automaatilla toteuta.
Ja mitä Saksaan tulee, niin Eurostatin graafeista näkyy
hyvin, miten taantumassa työn hinta näyttää nousevan Suomessa enemmän kuin
Saksassa, vaikka kyse lienee siitä miten meillä nimenomaan pienipalkkaisia on
irtisanottu samaan aikaan kun näille Saksassa luotiin yhteiskunnan tukemia minityöpaikkoja.
Kun vielä ottaa huomioon Suomen Saksaa pienemmät palkkaerot, niin tilastoharha
on valmis:
Työn keskihinta ei näytä meillä joustavan alas
taloustilanteen mukaan, kun aiempaa suurempi osa työnsä säilyttäneistä
työllisistä on sitä hyvätuloisempaa luokkaa. Tai toisin ilmaistuna: vertailu Saksaan ei anna mitään perusteita yleiselle palkka-alelle Suomessa, jossa tyypillisesti hajautetumpia palkkoja saavat asiantuntija-alat tekevät työnsä jo nyt halvemmalle kuin saksalaiset
Jos joku muuten tämän lukee, niin pahoittelut, ettei kommenttimahdollisuutta vieläkään ole. Vika jossain oman koneessa, johon en ole osannut paneutua, hävittää viestit matkalla g-mailin palvelusta blogipalveluun...
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/paivanlehti/14032017/art-2000005125685.html
VastaaPoista