Viimeksi kuultuna: Icons & Influences

George Cables: Icons & Influences. HighNote 2014.

Jazz on kevyen musiikin laji, joka nojaa vankasti omaan historiaansa. Hierarkia lajin aatelispolven ja nykypolven välillä on itsestään selvä, joten varsinaista vertailua ei kannata edes yrittää. Se olisi kuin asettaisi rinnakkain Paasikiven päiväkirjat ja Stubbin twiitit.

                      Omassa kastissaan olevien muusikoiden rintama on tietysti harvennut vuosien myötä, mutta vielä on esimerkiksi pianisti George Cables, s. 1944.

Jos Cables ei ole Thelonius Monkin tai Bill Evansin aatelista juurta, niin vanhempi valtiomies kuitenkin. Trio-levyllä Icons & Influences Cables kommentoi edesmenneitä mentoreita ja tovereita, tuoreimpana menetyksenä suurenmoinen Mulgrew Miller.

                      Cedar Waltonia Cables muistaa omalla sävellyksellä, josta melodiavelhona tunnettu Walton olisi ylpeä. Duke Ellington huomioidaan itseoikeutetusti Dave Brubeckin klassikolla ”Duke”, joten siinä kumarretaankin kahdelle mestarille yhdellä kertaa.

                      Levy saa kuulijan rakastumaan perinteiseen jazzin yhä uudelleen, ja arvostamaan liian huonosti tunnetun veteraanin virtuositeettia. Harva jazz-pianisti osaa näin luontevasti käyttää pedaalien kaiku- ja sostenutoefektejä, eikä svengaavien sormien hidastumisestakaan ole mitään merkkejä.