Piti tämäkin lopulta lukea. Tai ei olisi pitänyt, kun oli
aika turha julkaisu. Lasse Männisto
(kok) & Sanni Grahn-Laasonen (kok): K18
– Tähtisädetikku – ja 45 muuta turhaa sääntöä, ohjetta ja kieltoa (2013).
”Uskomme, että suomalaiset osaavat tarvittaessa myös tehdä
valintoja itse. Kaikkea ei tarvitse miettiä ihmisten puolesta valmiiksi. Valmiiksi tarjoiltu
sääntö itse asiassa passivoi jättämään oman pohdinnan vähemmälle. Me uskomme, että Suomi muuttuu
paremmaksi maaksi, jos yhteiskunta antaa myös vapauksia, mutta kannustaa
ihmisiä käyttämään niitä vastuullisesti ja harkiten. Ylisääntely passivoi, valinnanvapaus aktivoi.”
Suomessa on kunnilla 535 lakisääteistä tehtävää, kirjoittajat
kertovat, ja sitä kirjoittajat eivät edes kerro, että kuinka monta niitä on
valtiolla, mutta ylisääntelyn todellinen ongelmakohta nousee silti selkeänä
esiin.
Yhdeksän ”norminpurkutalkoiden
alkuloikaksi” nimetyistä säännöistä rajoittaa kirjoittajien mahdollisuutta
käyttää alkoholia missä tai miten he itse haluaisivat. Se tarkoittaa siis
joka viidettä listattua sääntöä (20 %). Yhdeksästä säännöstä kaksi (22 %) ei
perustu viranomaismääräykseen, vaan elinkeinonharjoittajan vapauteen päättää
miten alkoholin nauttiminen ja anniskelu on järjestetty hänen omistamissaan tai
muutoin valvomissaan tiloissa. Kaksi muuta (20 %) lienee juolahtanut kirjoittajien
lähinnä siksi, että muutos oli jo viime vuonna lainvalmistelussa, joten niiden
mainitsemisella epäkohtina alkoi olla kova kiire.
Sikäli ei ole yllätys, että
kirjoittajien ”oma pohdinta” ja pykälien aktiivinen seulonta ja ymmärtäminen on
jäänyt vähemmälle myös muutamissa muissa esimerkeissä.
”Ihanko totta, että
ksylitolia ei voida jakaa lapsille päiväkodissa ilman sosiaali- ja terveysministeriön
ohjeistusta?”
Ei ole totta. Sitä ohjetta kyllä pyysi kokoomuksen
kansanedustaja ja kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Sari Sarkomaa. Mutta
ei saanut.
”Koiravero. On
siinäkin vero.”
Niin on. Kahdessa Suomen kunnassa. Yhteensä Suomessa on
kuntia 320. Joten voisi tämänkin purkaminen olla alku, mutta tuskin loikka.
”Raideliikenteestä
puuttuu yhä kilpailu. Miksi? Kilpailua on haluttu vauhdittaa jo vuosia, miksi ei olla päästy
puuta pidemmälle?”
Ei puutu. Rahtiliikenne on avointa kilpailulle, joten puuttuvat
kilpailijat. Pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä kilpailun voisi myös aloittaa pykälien
puolesta koska tahansa, mutta reilua tapaa allokoida kannattavat ja kannattamattomat
reitit mahdollisille halukkaille tuntuu olevan vaikea keksiä.
”Voimassa oleva
ELY-keskuksen harkinnanvarainen liikennöintilupakäytäntö estää uusien, innovatiivisten
yrittäjien pääsyn linja-autoliikenteen markkinoille.”
Oli voimassa, kun kirjoittajat kirjoittivat pamflettia. Ei
ole enää. Onnibussit ynnä muut maanteille tuonut suuri lainmuutos ollut
tekeillä vuodesta 2009, joten luulisi eduskunnassa istuneiden kirjoittajien
huomanneen, että se oli paperilla valmiina odottamassa seuraavan kevään voimaan
astumista. Ja mainittuna oman puolueen allekirjoittamassa hallitusohjelmassa.
Teoreettinen laskelma ei kerro asumiskuluja, jotka riippuvat
pitkälti asumistavoista. Mutta se antaa eri ihmisten asumistavoista
riippumattoman vertailuluvun eri talojen vaikutuksille suhteessa ympäristön
rasitukseen. Laskelman energiatehokkuuskertoimet ovat maakohtaisia, ja
huomioivat sen, miten rakennuksen käyttöenergia tuotetaan. Todistuksella on siis
jotain tekemistä ympäristöystävällisyyden ja ns. ilmastotalkoiden kanssa, ja
miksi se ei saisi maksaa talokaupassa kun se jo maksaa auto- tai
kodinkonekaupassakin?
”Kerrostalossa, jossa
ei ole hissiä, kerrostasojen välisen portaan tulee saada riittävästi luonnonvaloa ja siinä
tulee olla vähintään yksi välitasanne kerrostasanteiden välillä. Tällä tarkkuudella säädetään
ympäristöministeriön rakentamismääräyksissä.”
Toki tarpeettomia pykäliä nuorelle, notkealle ihmiselle,
jolla on aina kaiken varalta mukana taskulamppu. Mutta sitten on meitä muita,
jotka ihan kokemuspohjalta, mahdollisesti ikääntyneinä ja monissa eri
olosuhteissa asuneina, pidämme näitä määräyksiä kohtuullisina.
”Huviveneiden
käsisammuttimet on tarkastutettava tarkastajalla joka vuosi.”
Ennen vanhaan porvari veneili, ja tiesi mikä riski syntyy
palavista nesteistä, sähkölaitteista ja lasikuidusta, joka on hyvin vaativa
sammuttaa ja tuottaa palaessaan paksua, myrkyllistä kaasua. Tästä pykälästä
henkensä ja omaisuutensa arvon tunteva veneilijä ei valita muuta kuin joidenkin
tarkastajien leväperäisyyttä työssään. Työkoneissa ja rekoissa, joista pääsee tulta
pakoon maan kamaralle, tarkastusväli on muuten puoli vuotta.
”Lounais-Suomen
aluehallintoviraston taannoisen tulkinnan mukaan potilaan kutsuminen nimellä lääkärin
vastaanotolle loukkaa tietosuojaa ja on lainvastainen.”
Iltapäivälehden uutisen lisäksi voisi lukea myös valvovan viranomaisen
tiedotteet. Entä sitten, jos yksi ihminen kanteli nimensä kuuluttamisesta
viranomaiselle? Sekin on sitä yksilön valinnan vapautta. Ei koske meitä muita,
vahvisti Valvira.
”Miksi ihminen ei voi
kilpailuttaa omaa nuohoojaansa? Piirinuohoojajärjestelmästä on luovuttava ja nuohous
on voitava valita vapailta markkinoilta.”
Tai kilpailuttaa palokuntaansa? En tiedä, mitä
kirjoittajilla on paloturvallisuutta vastaan, mutta järjestelmä, jossa
pelastuslaitoksen nimeämä piirinuohooja tulee ja tekee lakisääteisen nuohouksen
ilman eri tilausta, lienee vaihtoehdoista turvallisin. Turvattominta on saaristokunnissa,
jonne nuohoojaa ei tuo kuluttajan kutsu, avoin kilpailu, loitsu eikä rukous. Lakisääteisen
autokatsastuksen avaaminen markkinoille toimi, koska oli toimivat, kasvavat
markkinat ja erilainen tuote. Nuohouksen vapauttaminen sääntelystä johtaisi
ensimmäisenä epätasa-arvoisiin kustannuksiin ja kasvaviin vakuutusmaksuihin. Täällä
Turussa, jossa kuuluisien puutalokorttelien lisäksi on muutakin nuohottavaa,
voisi ehkä valita parin eri firman palvelujen ja hintojen väliltä. Ja sitten
huudella moninkertaiset nuohousmaksut maksaville syrjäseutujen asukkaille, että
kotipaikka on oma valinta. Vaihtoehto se on tämäkin.
”Tietyt
lääkärinoikeudet on sidottu siihen, kuka maksaa palkan. Virkalääkäri voi
kirjoittaa M1-lähetteen, mutta
yksityisellä sektorilla työskentelevä, saman koulutuksen saanut ja samaa työtä tekevä
lääkäri ei voi. Jälkimmäinen ei myöskään voi kutsua virka-apua, vaikka sitä tarvittaisiin,
vaan hänen on soitettava virassa olevalle kollegalle kotiin tai toiseen kuntaan tilanteen niin
vaatiessa, jotta tämä voi tehdä sen potilasta näkemättä.”
Myös muu kuin virkasuhteessa oleva laillistettu lääkäri voi
laatia tarkkailulähetteen laissa säädetyillä edellytyksillä. Mutta koska
kirjoittajat eivät ymmärrä, että tässä puhutaan merkittävästä julkisen vallan
käytöstä ja lain suomasta turvamekanismista mielivaltaa vastaan, niin heidän väärinkäsityksiään
ei ehkä kannata oikaista tämän enempää. Sanottakoon nyt kuitenkin
selvennykseksi, ettei virassakaan oleva lääkäri voi pyytää ”virka-apua” poliisikoulun
käyneeltä talonmieheltä, vaan ainoastaan poliisiviranomaiselta.
Ai niin, entä se ”tähtisädetikkujen
käyttö on kielletty alle 18-vuotiailta”?
Ensinnäkin se on tahtisadetikku. Toiseksi kielto on hyvä esimerkki
selkeästä ja yksinkertaisesta hallintotyöstä. Jos ilotuliteiden valvonta on huomattu
välttämättömäksi, koskee se myös tähtisadetikkuja. Räjähde, josta tuote on
valmistettu, ei muuksi muutu, eikä viranomaisen kuulu säveltää kemiaa
mieleisekseen. Mutta jos yksinkertainen ja niukka sääntely ei kelpaa, sääntelyn
voi myös säätää monimutkaisemmaksi. Ja kirjoittaa eduskunnassa tähtisadetikulle
oman pykälän. Jos siihen kerran on eduskunnassa aikaa ja kutsumusta. Sillä
välin me kansalaiset jatkamme entisen malliin. Jätämme muutamat pykälät
noudattamatta ja huomion kipeiden poliitikkojen pamfletit lukematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti