Englantilainen tutkiva toimittaja tuli Suomeen
kertomaan, että meillä on ongelma. Ja että toinen ongelma on se, että ongelmaa
ei tiedosteta. Seurasi someraivo du jour, jonka asiasisältö oli suunnilleen se,
ettei ulkomaalainen voi ymmärtää suomalaisten asioita. Eikä tänne pidä tulla
mitään selittämään.
Vastaukset olivat useimmilla taas valmiina,
vaikka olisi toivonut, että englantilaisen toimittajan viesti olisi ensin
herättänyt kysymyksiä:
Pitääkö olla ylpeitä siitä, ettei yhtään
kouluampumista, yhtään perheen haulikkosurmaa eikä yhtään katolta
ohikulkijoiden teloitusta ole Suomessa tehty luvattomalla ampuma-aseella? Että Suomessa
itsensä tai toisen tappavat yleensä tavalliset ihmiset, eivät rikollisjengit? Että Suomessa riistanmetsästystä harrastaa noin 150 000 ja kilpa-ammuntaa 15 000 kansalaista, osin samaa porukkaa, joten Suomen 1,6 miljoonaa rekisteröityä asetta riittää varmasti kaikkiin tarpeisiin?
2003–2011 Suomessa tapettiin
ampuma-aseilla keskimäärin 186 ihmistä vuodessa. Paljon vai vähän? Vuosina 2011 ja 2012
ampuma-aseella tehtiin 110 väkivaltarikosta. Paljon vai vähän? Ja asevarkauksia
tapahtui 390, eli luvattomatkin aseet ovat alun perin luvallisia aseita.
Toki Tuusulassa (2007) ja Kauhajoella (2008), Cumbriassa (2010) ja Alphen aan den Rijnissa (2011) tapahtuneissa iskuissa tekijät olivat kaikki henkisesti epävakaita aikuisia, joille oli myönnetty laillinen aseenkantolupa. Mutta onko suosituin mielipide nyt sitten se, että koska ”ihmiset tappavat eivätkä aseet” niin lisätään ihmisten valvontaa eli rajoitetaan kaikkien yksityisyyttä? Sen sijaan, että tarkastellaan uudelleen aseiden ja lupakäsittelyn valvontatarpeita? Seulotaanko kaikkien suomalaisten mielenterveys ja tiukennetaan tarpeen ilmetessä pakkohoitolakeja? Vai seulottaisiinko aseluvat ja aseiden säilytys, ja tiukennetaan tarpeen ilmetessä aselakeja?
Toki Tuusulassa (2007) ja Kauhajoella (2008), Cumbriassa (2010) ja Alphen aan den Rijnissa (2011) tapahtuneissa iskuissa tekijät olivat kaikki henkisesti epävakaita aikuisia, joille oli myönnetty laillinen aseenkantolupa. Mutta onko suosituin mielipide nyt sitten se, että koska ”ihmiset tappavat eivätkä aseet” niin lisätään ihmisten valvontaa eli rajoitetaan kaikkien yksityisyyttä? Sen sijaan, että tarkastellaan uudelleen aseiden ja lupakäsittelyn valvontatarpeita? Seulotaanko kaikkien suomalaisten mielenterveys ja tiukennetaan tarpeen ilmetessä pakkohoitolakeja? Vai seulottaisiinko aseluvat ja aseiden säilytys, ja tiukennetaan tarpeen ilmetessä aselakeja?
Pohjimmiltaan mitään erimielisyyttä ei
pitäisi olla, ja kansainväliset vertailut ovat suurilta linjoiltaan selkeät vaikka eivät
selitä kaikkia yksityiskohtia tai lukuisia kansallisia eroja. Jos aseita on paljon,
aseilla tapetaan. Tahallaan ja vahingossa. Ja aseiden määrän kerrannaisvaikutus
kasvaa, jos aseiden luvanvaraisuus sekä käytön ja säilytyksen sääntely –
esimerkiksi perustuslailliista syistä – ovat tasoltaan heikkoja.
Tästäkin huolimatta ensimmäiset reaktiot Skepsis
ry:n FB-sivulla olivat median syyttäminen, huono analogia ja "kiellot ei toimi" -hokema. Vastaan näihin mahdollisimman lyhyesti.
1.
Ei, uutinen ei ollut ”harhaanjohtava”. Kun
englantilainen toimittaja moittii norjalaisia ja suomalaisia siitä, että
joukkomurhien jälkeen aseiden yleisyyden ja saatavuuden ongelmassa nähdään vain
yksittäinen mielenterveysongelma, niin suomalainen skeptikko moittii
englantilaista toimittaja ensitöikseen siitä, että tämä näkee yksittäisessä
mielenterveysongelmassa vain aseiden yleisyyden ja saatavuuden ongelman. Kuvio
on paitsi selkeä myös hyvinkin symmetrinen, ja poistaa ainakin epäilyn siitä,
etteikö englantilainen toimittaja ymmärttäisi miten pohjoismaissa ajatellaan.
2.
On ihan totta, että autot tappavat enemmän kuin
aseet, ja juuri siitä saattaisikin johtua, että ajokortin saaminen on
vaikeampaa ja vaatii enemmän koulutusta ja ikää kuin lupa ampuma-aseen käyttöön.
Ja että autonvalmistajille asetetut turvallisuusmääräykset ovat tiukemmat ja
moninaisemmat. Kyllä se alkolukko aseessakin voisi olla aika käänteentekevä,
varsinkin suomalaisessa kulttuurissa.
3.
Skepsiksen
sivulta voi saada vaikutelman, että ”kielloissa” on vain kaksi astetta, nolla
tai sata. Niin ei toki ole, ja useimmat tähän harhaan perustuvat kommentit
näyttävät nojaavan amerikkalaisiin vaikutteisiin. Jopa sinä määrin, että
amerikkalaista NRA:ta tukeva pilakuva esitetään ”argumenttina”. Se maailmankuva
lienee suomalaiselle todellisuudella vielä paljon vieraampi kuin mikään
englantilaisen toimittajan ajatuskulku. Sitä paitsi kysymys ei ole siitä, että
pitääkö ja voiko jotain tehdä aseturmien vähentämiseksi. Siihen on jo vastattu
lainsäädäntöä myöten. Kysymys on enää siitä, voidaanko ja pitääkö tehdä enemmän?
Epä-älyllisin vastaus tähän kysymykseen olisi illuusio, että juuri Suomessa
kaikista maailman maista on saavutettu optimaalinen sääntelyn taso, josta
täsmentäminen ei enää toisi selvästi erottuvia, myönteisiä ja sääntelystä
juontuvia hyötyjä.
Totta kyllä, uusia ideoita ei ole paljon, mutta
aseharrastuksen vaikeuttamisesta nillittäviä sentään jonkin verran. Myös
Skepsiksen sivulla. Ihmettelen näitä asenteita ja perusteluita. Ja äänen
määrää.
Suomessa on hevosharrastajia enemmän kuin
aseharrastajia, mutta silti kukaan hevosharrastaja ei valita, ettei hevosta saa
pitää kerrostaloasunnossa. Harva hevosharrastaja edes haluaa omistaa oman hevosen, ja jos omistaakin, myös se säilytetään huolella ja siihen varatuissa,
taajamien ulkopuolella olevissa tiloissa, joissa hevoseen ei pääse heti käsiksi, jos
vaikka haluaisi juuri nyt lopettaa päivänsä hevosen selässä tai laukata jonkun
sillä hetkellä ärsyttävän ihmisen yli.
Siltä se muutenkin tuntui, että Skepsiksen
sivuilla pyöri poikkeuksellisen suuri joukko sivareita tai ainakin ihmisiä,
joilla ei muutoin ole oikeaa kosketusta aseisiin eikä niitä Suomessa
harrastuksenaan käyttäviin ihmisiin. 38,17 mm kasalla minusta ei olisi kilpa-ampujaksi,
mutta sen verran olen piireihin tutustunut, että ammunnan ja aseiden harrastus
on kaksi eri asiaa. Ja että nämä skeptikot eivät ilmeisesti kuuluu kumpaankaan
joukkoon vaan siihen kolmanteen – somejankuttajiin.
Somejankutuksen hyviin puoliin lasken senkin, miten eräät skepsisläiset nostivat
esiin tärkeän periaatteellisen kysymyksen: mistä lähtien tietämättömyys on
ollut näkökulma? Samalla he antoivat hyvät välineet
skeptisyyden määrittelyyn. Tässä tyypillinen tyylinäyte kommentoijalta yxMarkus
Minkkinen:
"Oletko fetisisti joka uskoo että
aseissa asuu demoni joka saa tappamaan?"
Jos henkilö uskoo, että elottomilla
kappaleilla on oma sielu ja tahto, hän on animisti. Jos henkilö
puilestaan postaa Skepsis ry:n fb-sivuille höpötyksiä,
koska aseet symboloivat amerikkalaisuutta, valtaa, voimaa, viriiliyttä ja/tai
vapautta esimerkiksi virkavallan valvonnasta, hän on fetisisti. Ilmeisesti
skeptisyys on nykyään sitä, että osataan yhdistää väärä tieto tyhmään
kysymykseen, joten yritän vastaisuudessa pitää ilmiöön suurempaa etäisyyttä.